Aloitin ensiavun kölitukin korjauksella ja potkuriakselin nostamisella nelisen tuumaa ylöspäin. Rautapultit olivat aika hyvin syöneet puun korkiksi , joten sahasin jäljellejääneen polvion moottorisahalla halki siten , että väliin sai liimattua kakkoskuutosen . Puuttuvat kölin osat , mitkä tässä kuvassa näkyy , tein kemijärveläisestä männystä. Vähän stihliläinen työnjälki , kyllä . Vielä.

Tällaisen , hiukan aikaa mitanneen ja elämää nähneen puupaatin Valtteri roudasi jokin vuosi sitten pihaan. Tekniikkapuoli kokonaisuudesaan on matkan varrelle johonkin kadonnut. Samoin kölin koko takaosa peräsimineen , akseleineen. Jonkinlaista haaksirikkoa on aikansa kaunotar kohdannut ihan muussakin habituksessaan. Valtterista , 53 v. sitten enemmän myöhemmin. Aika rujo , mutta luotettava kaveri. Ei ole koskaan jättänyt pulaan , kun apua on kysytty ja tarvittu.

Romiksesta haettu haponkestävä putki vannasputkeksi galvanoidun tilalle ja jostain aikaisemmasta projektista talteenotetut talipoksi ja valkometalliperälaakeri saavat uuden elämän. Ja samaten 25 mm rosteriakseli , johon hyvin löytyy kierrätyksestä erilaisia potkureita. Varsinkin kai vasenkätisiä Volvopentaan. Tai Wickströmiin tai yleensä antiikkimasiinoihin.

Täkeille pitäisi tehdä jotakin . Nyt pähkäilynä , mistä materiaalista . Kotona olisi vuosia kuivunutta haapaa ja ristiinsahattua mäntyä . Rakennetta pitänee muuttaa siten , että laittaa poikittaiskaaret alle pohjaksi. Nykyinen on elänyt turhan paljon aiheuttaen pintalankkujen repeilyn. Tietysti 70-80 vuotta on aika paljon mille tahansa rakenteelle .

Moottorina on joskus ollut joku petroolikone. Sellaista ei ole kuitenkaan nurkissa pyörimässä , joten tässä kohtaa taitaa tulla paha tyylirikko projektiin .

Ajattelin moottoriksi volvo md viitosta . Aikaa sitten hankittu jostain uponneesta paatista . Korjaamalla saa aika hyvän . On varmaan pikkuisen pienitehoinen , mutta viehättää sen mataluus , jonka takia sen saisi lähes kokonaan sitloodan lattian alle .